Havaintoja opetuksesta - ohjaavan opettajan palaute II

Marraskuun lähijakson esitehtävä: videot ja niiden soveltaminen omaan työhön Havainnointi ajanjaksolla: 4.11.-10.11.

Esitehtävän tavoitteena oli opiskelijoiden orientointi marraskuun lähijaksoa varten. Arvelit etukäteen, että esitehtävä saattaa olla joidenkin opiskelijoiden ensimmäinen kontakti videoihin ammatillisessa mielessä. Opiskelijoiden kommentit osoittivat arvauksesi oikeaksi. Tehtävä oli moniosainen ja osa tehtävästä jäi FB-kommenttien perusteella vähälle huomiolle – opiskelijat olivat kyllä löytäneet mielenkiintoisia esimerkkejä, mutta pohdinnat videoiden soveltamisesta omassa työssä jäivät vähemmälle. Kerroit, että myös tätä oli kuitenkin pohdittu ja ajatukset nousivat esiin lähipäivillä. Esitehtävä siis toimi eli orientoi opiskelijat tulevaan toivomallasi tavalla.

Opiskelijat tekivät tehtävää aktiivisesti, vaikka se oli vapaaehtoinen. Kerroit, että tehtävä oli aktivoinut jossain määrin eri opiskelijoita kuin Single Frame jälkitehtävä. Itse pohdin havainnointivaiheessa, vaikuttaako opiskelijoiden aktiivisuuteen se, saako tehtävästä henkilökohtaista palautetta opettajalta. Ilmeisesti ei vaikuta ainakaan tällä kurssilla, mikä johtuu varmaan ainakin osittain aktiivisesta vertaiskeskustelusta. Aktiivisuuteen vaikuttaa varmasti myös tehtävien mielekkyys, joka syntyy siitä, että tehtäviä ei tehdä tehtävien vuoksi vaan niillä on pedagoginen tarkoitus. Tämän kerroit olevan opetuksesi suunnittelun lähtökohta ja se onkin erittäin hyvä sellainen.
Kerroit palautekeskustelussa, että ryhmässä on hyvä henki eikä kuppikuntia ole syntynyt.

Uskon, että monipuolisilla verkkotehtävillä on myös ollut osuutta asiaan – erilaisissa tehtävissä useammat ihmiset pääsevät näyttämään taitojaan ja saamaan sekä kehuja että rakentavaa palautetta, jolloin oma ammatillinen kehittyminen nousee keskiöön, eikä kuppikuntia tai keskinäistä kilpailua synny niin helposti. Toki myös henkilöiden keskinäisillä kemioilla on merkitystä.

Olit jäänyt pohtimaan edellisessä palautekeskustelussa esiin nostamaani kysymystä palautteen perille menon varmistamisesta. Olit myös tarttunut heti aiheeseen ja keskustellut lähijaksolla joidenkin opiskelijoiden kanssa aiheesta. Erinomaista opettajuuden kehittämistä!

Yhteenveto huomioista:
+ Pedagogisesti tarkoituksenmukaiset tehtävät motivoivat ja aktivoivat opiskelijoita à esitehtävä toimi jopa paremmin/laajemmin kuin olit alkuun ajatellut
+ Opiskelijoiden vertaisverkosto hoitaa palaute- ja kommentointitehtäviä niin aktiivisesti, ettei opettajan tarvitse antaa jokaisesta suorituksesta välitöntä palautetta
+ Ryhmän hyvä henki näkyy myös FB-keskusteluissa avoimuutena ja luottamuksena
Voisiko palautteen perille menoa & opiskelijoiden kehittymistä arvioida kääntämällä roolit joskus päinvastaisiksi (ts. opiskelijat antaisivat palautetta sinun töistäsi, jolloin näkisit, mihin he kiinnittävät huomiota)?
Ryhmän henki ja luottamus syntyy aina myös siitä, että ihmiset ”antavat jotain itsestään”. Miten saat rakennettua etätehtäviin sellaisia elementtejä, jotka sopivassa määrin tuovat ihmisten persoonaa esille? Näin olet toki jo toiminutkin, mutta onko se ollut sattumaa vai tietoista tehtävien suunnittelua?

Johanna Naukkarinen
Ohjaava opettaja